Tekoäly muuttaa kaiken – ja haastaa käyttäjänsä luovuutta

Olen riittävän vanha muistamaan Adoben Photoshopin varhaisia versioita 1990-luvulta. Photoshop 3.0 esitteli uuden vallankumouksellisen tavan käsitellä kuvaa tasojen (layers) avulla.

Brittiläinen kirjailija Arthur C. Clarke on yleistänyt tämän taianomaisuuden kokemuksen lausahduksessaan: Mikä tahansa riittävän kehittynyt teknologia on mahdotonta erottaa yliluonnollisesta kyvykkyydestä.

Any sufficiently advanced technology is indistinguishable from magic.

Arthur C. Clarke

Yhtäkkiä käsillä oleva uusi tekniikka siis haastaa ihmisen käsityskykyä, mutta myös luovuutta. Graafikot ja valokuvaajat ovatkin käyttäneet Photoshopin tasoja jo kolme vuosikymmentä mitä erilaisimmilla tavoilla ja löytävät edelleen uusia tapoja käyttää niitä.

Samanlainen vallankumous on alkanut tekoälyn ja suurien kielimallien voimalla: Yhtäkkiä pienet sovellukset eli tekoälyagentit käärivät tietoa internetistä ja avustavat päätöksenteossa ja ohjelmistokoodin kirjoittamisessa. Tekoälysovelluksissakin rajana ei ehkä sittenkään ole konteksti-ikkuna tai tokenien kulutus, vaan niitä käskyttävien ihmisten luovuus.

Tekoäly muuttaa kaikkea

Claude Code on nopeasti noussut Karhu Helsingilläkin kehittäjien suosimaksi työkaluksi. Se on kuitenkin hyvin käyttökelpoinen muissakin tehtävissä.

Yksinkertainen tosielämän esimerkki on tiedon keruu asiakkaalle toimitettavaa tarjousta tai konseptia varten: Konseptoidakseni erään verkkosivutoteutuksen vuoden 2025 raporttia varten halusin ymmärtää aiempien vuosien raportteja ja toimialaa yleisesti.

Ensimmäinen askel oli pieni: Latasin asiakkaan sivustolta muutaman aiemman vuoden raportin ja käskytin Clauden etsimään niistä yhtäläisyyksiä, keskeisiä tunnuslukuja ja trendejä. Lisäksi pyysin Claudea hakemaan julkisista tietolähteistä lisäymmärrystä toimialasta ja asiakasyrityksen toiminnasta.

Tekoälyn työkalupakki kasvaa

Nopeasti kävi ilmi, että lataamani PDF-tiedostot sellaisenaan olivat liian suuria Claude Coden luettavaksi, mutta onneksi tähän löytyi ratkaisu: asennetaan erikseen pieni python-pohjainen scripti, joka purkaa PDF:n tekstitiedostoksi. Näin Claude pystyi lukemaan isojen raporttien sisällöt ja työ eteni mukavasti. Ymmärsin, että tekoälyn maailmassa sovellus tai työkalu ei ole enää rajattu yhteen asennettuun toiminnallisuuskokonaisuuteen, vaan tekoälyn voima syntyy kyvystä käyttää olemassa olevia, muita sovelluksia yksittäisten ongelmien ratkaisemiseen.

Nopeasti oli myös selvää, että raporttien haun ja lataamisen olisi voinut jättää Claude Coden tehtäväksi.

Seuraavalla viikolla kehitin parissa tunnissa (Clauden avulla) eri järjestelmien välillä tiedonvälityksen mahdollistavat MCP-palvelimet muutamaan käytössämme olevaan analytiikkapalveluun. Rakensin rajapinnan Karhun omaan dokumentointijärjestelmään, jotta Claude pääsee kirjoittamaan suoraan havaintonsa kaikkien nähtäväksi. Näin käsillä olevan täsmällisen asiakastiedon määrä ja käytettävyys kasvoivat taas mittaluokan verran.

Oppiminen ja toimintatapojen kehitys on siis juuri nyt ennenkuulumattoman nopeaa.

Ei vain kustannustehokkuutta

Tekoälysovelluksilla on nyt käsillä sama hetki, kuin Photoshopilla 1990 luvulla – mutta mittakaava on aivan uutta: Alamme ymmärtämään, että meillä on käsillä työkalupakki, joka muuttaa kaikkea tekemistä läpi koko verkkopalveluja tuottavan teollisuuden.

Ilmeinen etu on kustannustehokkuuden paraneminen, mutta ehkä vielä merkityksellisemmäksi nousee uudenlaiset palvelut, joita voimme jatkossa tuottaa. Tähän tarvitaan kyvykkyyttä käyttää työkaluja, ymmärtää teknologian mahdollisuuksia – ja ennen kaikkea inhimillistä kyvykkyyttä ja luovuutta.

Karhu Helsingillä uteliaisuus kohtaa rautaisen ammattitaidon. Tekoälyagentit ovat lopulta vain niin hyviä kuin niitä ohjaava inhimillinen näkemys.