Karhulla on asiaa

Kum­mit­te­lee­ko verk­ko­si­vuil­la­si? Näin tunnistat unohdetut sisällöt

Ina Pekki

Ina Pekki

Jokaiselta sivustolta löytyy jotakin, mitä kukaan ei enää muista. Tällainen sisältö jää unholaan, vaeltamaan ja kummittelemaan sivustolle, ja kävijät kohtaavat sitä toisinaan. Joissain tapauksissa vanhat sisällöt pääsevät levittäytymään myös hakukoneiden ja tekoälyn kautta laajemmalle.

Kummitussisältö ei välttämättä ole väärää tietoa tai tekninen ongelma. Se on sisältöä, joka on jäänyt verkkosivuille ilman omistajaa. Se on joskus ollut tärkeää, mutta vuosien saatossa sen merkitys on hämärtynyt.

Oletko sattunut bongaamaan jonkin seuraavista kummituksista internetiä selaillessasi?

  • Ajankohtaiskummitus – Sivu, joka väittää olevansa ajankohtainen.
  • Henkilökummitus – Työntekijä, joka lähti yrityksestä vuosia sitten mutta elää edelleen verkkosivuilla.
  • Projektikummitus – Hanke, jonka piti mullistaa maailma vuonna 2021.
  • Lupauskummitus – Palvelu, jota yritys ei ole tarjonnut vuosiin.
  • Tiedostokummitus – PDF, esite tai hinnasto, joka on yhä ladattavissa sivustolta, vaikka sisältö on peräisin toiselta aikakaudelta.
  • Linkkikummitus – Painike tai linkki, joka johtaa sivulle, jota ei enää ole olemassa.

Kummitteleva sisältö kertoo yrityksen historiasta. Jokainen kummitus on joskus ollut tärkeä:

  • uutinen, joka oli julkaisuhetkellään ajankohtainen
  • työntekijä, joka oli olennainen osa tiimiä
  • kampanja, johon panostettiin paljon
  • palvelu, jonka uskottiin olevan tulevaisuus
  • tiedosto, joka tiivisti visuaalisesti jonkin tärkeän teeman
  • linkki ennen niin suositulle sivulle

Kummitussisältö ei ole väärää sisältöä. Se on sisältöä, jota kukaan ei vain enää muista.

Piirroskuva karhu istuu

Unohtuneet sisällöt sulautuvat osaksi sivustoa samalla tavalla kuin kuivuneet, vanhalla logolla varustetut mainoskynät toimiston laatikossa. Niitä ei kukaan varsinaisesti tarvitse, mutta ne ovat olleet siellä niin pitkään, ettei niitä enää huomaa.

Mitä kummitussisältö oikeastaan on?

Kummitussisältöä voi löytää yllättävän monella tavalla:

1. Sisältö, jolle kukaan ei osaa nimetä omistajaa

Kun kysyy yritykseltä: ”Kuka päivittää tätä osiota?”, ja vastaus kuuluu: ”Hyvä kysymys”, ollaan kummitusten jäljillä.

Tyypillisiä tapauksia ovat uutisarkisto, vastuullisuussivu, tapahtumakalenteri, henkilöstöesittelyt tai footerin copyright-vuosiluku. Ne ovat tärkeitä siihen asti, kunnes niiden ylläpitämisestä ei enää vastaa kukaan.

2. Sisältö, jonka tarkoitusta kukaan ei enää muista

Sivustolla voi olla erilaisista projekteista, kehityshankkeista tai vanhoista kampanjoista kertovia sivuja. Joskus vastaan tulee myös toteutuksia, jotka saavat nostamaan kulmakarvoja. Kun niiden tarkoituksesta kysyy, vastaukseksi saa usein: ”Se on ollut siellä aina noin.”

Tunnelma on sama kuin pukuhuoneen nurkassa lojuvassa ämpärissä. Joku on joskus tuonut sen sinne varmasti hyvästä syystä, mutta nykyään kukaan ei enää tiedä mikä syy oli.

3. Sisältö, joka näyttää elävältä mutta ei elä

Tämä on ehkä yleisin. Sivulla lukee ”Ajankohtaista”, mutta viimeinen uutinen on kahden vuoden takaa. Tieto ei välttämättä ole väärää. Sivu vain antaa vaikutelman toiminnasta, jota ei enää tapahdu. Pahimillaan tällainen sisältö saa kyseenalaistamaan, onko yritys enää olemassa.

Tähän ilmiöön törmään itse useimmiten yritysten someseinillä, joissa viimeisin julkaisu on esimerkiksi 36 viikon takaa. Syy löytyy usein teknisestä toteutuksesta: someseinien yhteydet täytyy muodostaa uudelleen lähteisiinsä säännöllisin väliajoin. Muutoin yhteys katkeaa, eikä sisältö enää päivity verkkosivulle.

4. Sisältö, joka kuuluu menneelle yritykselle

Yritys muuttuu vuosien aikana. Palvelut muuttuvat, asiakkaat muuttuvat, työntekijät vaihtuvat. Mutta verkkosivuilla elää edelleen versio yrityksestä vuodelta 2019. Tällaiset kummitukset eivät ole virheitä. Ne ovat vanhoja jälkiä siitä, mitä yritys joskus oli.

Tätä ei tule sekoittaa tilanteeseen, jossa sivuston yhteystietoihin on jäänyt kummittelemaan esimerkiksi kesän suppeammat aukioloajat, vanhat hinnat tai vaihtunut ruokalista. Ne eivät ole kummituksia vaan virheitä, ja niille pitää antaa ripeät mutta kunnialliset hautajaiset.

Tänä päivänä on erityisen tärkeää ohjata kummitussisällöt arkistokäytävien syövereihin, sillä hakukoneet ja tekoäly löytävät myös vanhoja sisältöjä. Jos käyttäjä päätyy niiden perusteella vanhentuneen tiedon äärelle, käyttökokemus ja pahimmillaan mielikuva yrityksestä kärsii.

Siksi sivustoa kannattaa aika ajoin tarkastella samalla kriittisyydellä kuin toimiston varastoa: mitä kannattaa säilyttää, mitä arkistoida ja mistä olisi jo aika luopua.

Miten tunnistaa kummitussisältö?

Kysy sivusta kolme kysymystä:

  1. Kuka tästä vastaa?
  2. Milloin tämä on viimeksi päivitetty?
  3. Tekisimmekö tämän sivun uudelleen, jos rakentaisimme sivuston tänään?

Jos vastauksena tulee

  • ”en tiedä”
  • ”varmaan joskus”
  • ”emme luultavasti”,

saattaa kyseessä olla kummitussisältö ja sen tulevaisuutta pitäisi miettiä.

Kummitussisällöt eivät yleensä synny huonosta työstä – päinvastoin. Ne syntyvät siitä, että yrityksessä tapahtuu paljon. Arki kulkee eteenpäin, ihmiset vaihtuvat ja painopisteet muuttuvat. Verkkosivuilta löytyy siksi toisinaan luonnollisestikin jälkiä yrityksen aikaisemmista vaiheista, vanhoista suunnista ja unohdetuista projekteista.

Ehkä juuri siksi kummitussisältöjä on helppo ymmärtää. Jokainen niistä on joskus ollut tärkeä. Verkkosivut muistavat asioita, jotka ihmiset ovat jo unohtaneet.

Tykkäsitkö tästä jutusta?

0
0
0
0
Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.
Jaa juttu somessa
Tällä viikolla näitä luettiin eniten
  1. Jää vapaalle hyvillä mielin – 5 vinkkiä loppurutistukseen ennen kesälomaa
  2. Mikä on CDN ja miksi verkkopalvelusi tarvitsee sitä?
  3. Kerro itsestäsi tarinoin – tarinankerronta markkinoinnissa
Viime aikoina eniten reaktioita herättivät