Pari kuukautta sitten eli helmikuussa päätimme järjestää brändikuvaukset. Pitkällisen ideoinnin jälkeen päätimme, että toimiston lisäksi kuvataan myös ulkona. Kuka hullu järjestää brändikuvaukset ulkona, Suomessa, keskellä talvea? Tietenkin yritys, jonka logossa komeilee jääkarhu. Tässä kirjoituksessa kerromme, mistä projekti lähti liikkeelle ja millaista oli kuvauspäivän anti.

Brändikuvat verkkosivuilla

Karhu Helsingin omilla verkkosivuilla on kolmenlaisia kuvia:

  • jääkarhuja
  • toimistossa otettuja fiiliskuvia
  • hieman virallisempia henkilökuvia

Talvella alkoi tuntua siltä, että tarvitsemme kipeästi uusia fiiliskuvia. Tarve syntyi siitä, että vanhat kuvat ovat olleet käytössä jo useamman vuoden, eikä ole ihme että omat ihmiset ovat hieman kyllästyneet niihin. Toisena syynä oli kuvissa esiintyvät ihmiset: vaikka ihmiset viihtyvät Karhussa ja vaihtuvuus on aika pientä, muutama vuosi sitten otetuissa kuvissa esiintyy joitakin ihmisiä, jotka eivät ole enää töissä meillä. Kolmantena syynä oli halu tuoda ihmisiä, Karhun työntekijöitä, paremmin esiin verkkosivuilla ja muissa materiaaleissa.

Brändikuvauksille oli siis selkeä tilaus. Projektiin lähdettiin verkkosivut ja some edellä: päätettiin, että kuvauksia suunnitellaan ensisijaisesti verkkosivuja ja yrityksen sosiaalista mediaa silmällä pitäen. Kuvien toiseksi tärkeäksi käyttökohteeksi määriteltiin myyntimateriaalit eli erilaiset tarjouspohjat. Nämä päätökset oli tärkeä tehdä aikaisessa vaiheessa, koska ne vaikuttivat muun muassa kuvien määrään ja sommitelmaan – kuva, joka toimii loistavasti printissä, ei rajauksen vuoksi ole välttämättä verkkosivuilla optimaalinen.

Emme missään vaiheessa harkinneet stokkikuvien käyttöä fiiliskuvien paikalla, koska tavoitteena oli rakentaa mahdollisimman aito ja meidännäköisemme kokonaisuus. Tässä päätöksessä on toki omat haasteensa ja mainitsin niistä muutamia aiemmassa blogipostauksessani. Vaikka stokkikuvia käyttämällä pystyy rakentamaan esteettisesti miellyttävän ja tyylikkään kokonaisuuden, lopputulos ei kerro juuri mitään meistä, vaan jää melko etäiseksi.

Karhu Helsingin toimiala on kuvia ajatellen hankala: meidän päätuotteena on verkkosivujen suunnittelu, rakentaminen ja ylläpito, minkä lisäksi teemme hakukoneoptimointia ja digimarkkinointia. Näitä asioita on kovin vaikeaa kuvata suoraan, niinpä kuvapankeista hankitut kuvat palaveeraavista ja suunnittelutyötä tekevistä stokki-ihmisistä olisivat vain vahvistaneet mielikuvaa hieman vaikeaselkoisesta ja ei-niin-persoonallisesta toimialasta. Omien kuvien avulla halusimme kertoa, millaisia olemme.

Emme missään vaiheessa harkinneet stokkikuvien käyttöä fiiliskuvien paikalla, koska tavoitteena oli rakentaa mahdollisimman aito ja meidännäköisemme kokonaisuus.

Brändikuvausten suunnittelu

Brändikuvausten suunnittelua pohdin enemmän aiemmassa blogipostauksessani. Omissa kuvauksissa noudatimme samaa reseptiä: ensin laadittiin konsepti ja kuvaussuunnitelma, määriteltiin kuvien aiheet ja kuvauspaikat. Kuvaajaksi valitsimme Tomi Parkkosen, joka on ollut mukana muissakin asiakasprojekteissamme ja on ehdottomasti luotettava ja osaava kuvaaja.

Konseptiksi muotoutui Työt ja päivät – karhut töissä ja vapaalla. Talvesta tuli kuvausten tärkeä elementti. Päätimme kuvata yhden päivän aikana ja jakaa kuvaukset kahteen osaan, kuvata toimistolla ja sen lähistöllä. Toimistomme sijaitsee Bulevardilla, niinpä sopivan lähellä sijaitsevaksi ulkokohteeksi valikoitui Koffin puisto ja sen laidalla sijaitseva kahvila. Suunnitelma tuntui toimivalta: toimistolla otetaan perinteisempiä kuvia, ulkona riehutaan, juodaan kuumaa kaakaota ja leikitään vaikka lumisotaa tai ulkoilutetaan koiraa.

Seuraavana haasteena oli kuvattavien rekrytointi. Yleisluontoinen ilmoitus Slackissa tuotti melko laihat tulokset - epävarma koronatilanne ei varmastikaan auttanut asiaa, niinpä piti siirtyä kohdennettuun markkinointiin, jonka saldo olikin parempi. Mukaan ilmoittautui neljästäkymmenestä ihmisestä kolmetoista.

Otimme yhteyttä kahvilaan, jossa oli tarkoitus kuvata rentoa kahvihetkeä. Onneksemme he suostuivat.

Kuvaajan kanssa käytiin kuvaussuunnitelmaa läpi ja häneltä tuli loistoidea: mitä jos kuvattais avantouintia? Se viestisi rohkeudesta ja heittäytymisestä. Kerroin ideasta Slackissä, ja yllätyksekseni muutama ihminen ilmoittautui mukaan.

Kuvauspäivä

Tänä vuonna talvi oli poikkeuksellisen kaunis jopa täällä etelässä: lunta oli runsaasti ja sitä tuli joka päivä lisää niin, että maa pysyi jatkuvasti valkoisena. Ihanaa! Täydellinen talvi kuvauksia ajatellen.

Kuvauksia edeltävänä päivänä tulin Sipoosta Helsinkiin. Jo Arabian kohdalla maisema muuttui uhkaavaksi: lämpötila oli lähellä nollaa ja lunta oli tullut edellisen kerran muutama päivä sitten, niinpä tiet olivat täynnä ruskeanharmaata mönjää. Keskustassa näky oli sitäkin surullisempi.

Vein ison Ikea-kassillisen rekvisiittaa toimistolle ja päätin lähteä tutkimaan Koffin puistoa. Matkalla sinne syytin itseäni: miten saatoin olla näin tyhmä? Onhan se selvää, ettei täällä Helsingissä luminen talvi kestä kuin muutaman päivän parhaassakin tapauksessa. Koffin puisto oli täynnä väkeä: mäkeä laskevia lapsia, koiria ulkoiluttavia ihmisiä, piknik-porukoita ja hengailijoita muuten vaan. Paikka kuhisi ihmisiä, lumi oli tiiviiksi tampattu, kiiltävä ja keltainen. Huonompaa paikkaa kuvauksille ei olisi voinut valita.

Kiersin puiston, tutkin kaikki kolot, mutta maisema ei juurikaan muuttunut. Samalla puhelimeni piippasi – pari ihmistä ilmoitti, ettei valitettavasti pääse huomenna paikalle. Kiersin Punavuorta, kävelin meren rantaa kunnes alkoi hämärtää.

Kuvaaja saapui paikalle aamulla kymmenen maissa. Aloitimme perinteisesti kamojen roudauksella, sen jälkeen hetki suunnittelua, toimiston neukkareiden tutkimista, huonekalujen siirtämistä. Sitten mentiin pienemmällä porukalla ulos. Minulla oli mukana termareita, Anskulla liukuri, pulkka ja koira. Koffin puistossa oli taas kerran väkeä, vaikka oli aamu. Kuvattiin hetki pienellä luistinradalla, sen jälkeen lähdimme kiipeämään mäkeä ylös. Kuin ihmeen kaupalla puiston toiselta puolelta löytyi lyhyt ja jyrkkä mäki, jossa lumi oli hieman vähemmän keltaista kuin muualla. Kuvattiin talvikuvat siellä. Vaikka meidän mäki oli vain kymmenisen metriä pitkä, sen jyrkkyys ja mäen juurella sijaitseva aita takasivat kauhistuneiden ilmeiden aitouden.

Tunnin päästä kahvilaan, sen jälkeen toimistolle, jossa oli jo uusia kuvattavia. Aamupäivä ulkona oli melko hektinen, sen takia oli mukavaa, että toimistolla sai ottaa vähän rennommin. Toimistokuvia ei ollut juurikaan suunniteltu – luotimme siihen, että tilanteita syntyy luonnostaan, ja niin tapahtuikin.

Toimistolla vierähti muutama tunti ja vihdoin vuorossa oli viimeinen ohjelmanumero: Löyly. Löylyssä oli tarkoitus kuvata avantouintia sekä sinistä hetkeä, joka arviomme mukaan olisi noin puoli kuuden maissa. Minä ja kolme avantouimaria hyppäsimme taksiin ja lähdimme ajamaan kohti Löylyä. Tomi tuli sinne omalla autollaan. Sää oli täydellinen, parempaa ei olisi voinut toivoa. Vietimme Löylyssä pari tuntia ja urheat uimarimme kävivät avannossa peräti kolme kertaa. Illalla taivas oli vaalenpunainen ja koko maailma näytti kiltiltä ja ihanalta.

Kiitos kaikille osallistujille ja yhteistyötahoille! Kuvausten tuloksia voitte ihailla sivuillamme.

Lähetä meille viesti

Form first
Form second
Checkboxes

Kun tilaat uutiskirjeemme, saat sen sähköpostiisi 4-6 viikon välein. Jos toivot yhteydenottoa, voimme olla sinuun yhteydessä puhelimitse tai sähköpostitse.
Lomakkeen lähettämällä hyväksyt tietosuojaselosteemme.

Tilaa blogimme sähköpostiisi tai kysy lisää