Tiedon visualisointi, tyypillisesti numeerisen datan esittäminen graafisesti, on esimerkiksi tutkijoilla tai talousalan ihmisillä jo pitkään ollut osa työarkea. Katsokaa vaikka isomman yrityksen sisäistä kuukausiraporttia, ekonomistin suhdannekatsausta tai kvantitatiiviseen tutkimukseen perustuvaa akateemista julkaisua – tieto kommunikoidaan yllättävän pitkälle visuaalisesti. Kun näitä visualisointeja upotetaan verkkosivuille, on kuitenkin hyvä miettiä, mikä siellä toimii paremmin ja mikä huonommin.

Tietoa pitää olla sopivasti

Jotkut visualisoinnit ovat verkkosivuille liian tietoraskaita. Tiedon louhinnan ja analytiikan alueella visualisoinnin tarkoituksena voi olla mielenkiintoisten yhteyksien, poikkeamien tai säännönmukaisuuksien löytäminen isosta tietomassasta. Ihmisten aivot ovat huomattavan tehokkaita hahmontunnistuskoneita ja monessa tapauksessa päihittävät koneoppimissovellukset ja tekoälyn mennen tullen. Ison datan ja eri muuttujien tarkastelu ja pyörittely erilaisten visualisointien avulla voi olla tutkijalle tai analyytikolle hyvinkin arvokasta. Tällaiset visualisoinnit eivät yleensä kuulu verkkosivuille, kun niiden tarkoituksena harvemmin on näyttää lukijalle kuvia, joista voi ehkä löytää jotain kiinnostavaa, mutta todennäköisesti ei.

Toisessa ääripäässä ovat sitten ”visualisoinnit”, jotka perustuvat hyvin vähäiseen tai olemattomaan tietomäärään. Tyhjimmillään ne ovat visualisointeja etäisesti muistuttavia kuvituskuvia tai infografiikkoja, joissa kolmen numeron keskinäistä suhdetta on saatu kuvattua keinotekoisen luovalla tavalla. Vaikka verkkosivuston kohdeyleisönä olisikin ADHD:sta kärsiviä kultakaloja, lukijan huomion ohjaaminen visualisointiin ilman varsinaista sisältöä ei ole tarkoituksenmukaista. Se vain ärsyttää ja karkottaa hänet vähän nopeammin.

On monimutkaisiakin kuvia, jotka eivät varsinaisesti visualisoi tietoa. 1800-luvun loppupuolella valmistettiin keskustelukappaleita (”conversation piece”) – illallispöydän keskelle asetettavia hyvin monimutkaisia veistoksia. Niiden tarkoituksena oli ehkäistä kiusallisia hiljaisuuksia tarjoamalla vuorenvarman keskustelunavauksen: Mitä ihmettä tuo esittää? Meidän aikakaudellamme monet ppt-esityksistä irrotetut kuvat, ja erityisesti kaikenlaiset strategiatalot, strategiakaupungit ja niin edelleen toimivat vastaavalla tavalla. Johtaja kuin johtaja voi tarinoida tuntikausia strategiakuvan eri osien syvällisistä merkityksistä, mutta ilman selostusta kuva ei toimi ollenkaan. Nämä eivät ole visualisointeja, vaan esitysvälineitä – niiden lisäksi tarvitaan tuhannen sanan tarina ja sen kertoja.

Tarina on tärkeä

Talousihmisten keskuudessa puhutaan ns. hissiraportoinnista, jossa raportoidaan mekaanisesti numeroiden muutoksista kaudesta toiseen. Tulos laski, tulos nousi. Hissi meni ylös, hissi meni alas. Ketä kiinnostaa? Jotta tällaisesta tiedosta olisi hyötyä, siihen pitää liittyä selitys, tarina, syy-seurauslogiikka: tulos nousi, koska uusi tuote menestyi ja valtasi markkinoita. Hissi syöksyi, koska vaijerit katkesivat ja jarrut pettivät. Sama logiikka pätee visualisointeihin – niiden pitää kertoa tarina, tai tarinan osa, tai tukea sitä. Hissiraportoinnin sijaan talouspuolella mieluummin rakennetaan siltoja (esim. liikevoittosilta eli ”EBIT Bridge”, esiintyy myös nimellä vesiputous) joiden avulla selitetään muutoksen tai eron syitä.

Hyvä visualisointi joko itse kertoo tarinan tai tukee ja todentaa sen. Hyvinä esimerkkeinä ensimmäisestä toimivat syystä klassiset ikäjakauma-animaatiot, jotka nopeasti ja tehokkaasti kertovat väestön ikääntymisestä. Joskus visualisointi vaatii vähän enemmän aikaa kertoakseen tarinansa: Antti Lipposen loistava ja kuuluisa animaatio maailman lämpötilan kehityksestä vie 35 sekuntia ja on sen arvoinen. Esimerkkinä tarinan tukemisesta voidaan ottaa väite, että ns. ostopäällikköindeksiä (PMI) seuraamalla voidaan ennustaa, mihin suuntaan talous (bruttokansantuote) tulee lähitulevaisuudessa kehittymään. Kun molemmat visualisoidaan samalla aikajanalla väite saa hyvin tukea – PMI tosiaankin näkyy muuttuvan vähän ennen kuin BKT liikkuu.

Tarinaakin on yhdessä visualisoinnissa syytä olla sopivasti – ei liikaa, ei liian vähän. Tunnettu tiedon visualisoinnista kirjoittanut professori Edward Tufte on takavuosina tehnyt näyttäviä, raskaita visualisointeja, joissa esimerkiksi jonkun sodan, kulkutaudin tai aikakauden kehitys esitellään tarkasti ja monisäikeisesti. Ne vaativat pitkää tutkistelua, mikä tekee niistä hankalia verkkosivujen osina. Vaikka haasteena eivät olisikaan ne myyttiset kultakalat, verkkosivun kuvaa ei tyypillisesti tuijoteta kovin pitkään. Yleensä yksi tarina per visualisointi riittää.

Esimerkkejä löytyy

Tiedon visualisoinnista on kirjoitettu hyvin paljon, ja inspiraation lähteitä on runsaasti. Tableaun intro aiheeseen on selkeä ja hyvä. Kokoelmia löytyy myös Flickr- ja Pinterest-tyyppisiltä alustoilta, ja typologioita ja aiheeseen vihkiytyneitä enemmän tai vähemmän kaupallisia sivustoja on erilaisia.

Tekninen toteutus tai graafinen ulkoasu ovat harvoin ongelmallisia, niihin löytyy työkaluja Excelistä alkaen, ja tarvittaessa ammattitaitoista apua. Onnistunut visualisointi nojaa siihen, että löytyy sopiva määrä dataa, siihen liittyvä mielenkiintoinen tarina ja oivallus siitä, miten tarina kerrotaan visualisoidun tiedon avulla.

Lähetä meille viesti

Form first
Form second
Checkboxes

Kun tilaat uutiskirjeemme, saat sen sähköpostiisi 4-6 viikon välein. Jos toivot yhteydenottoa, voimme olla sinuun yhteydessä puhelimitse tai sähköpostitse.
Lomakkeen lähettämällä hyväksyt tietosuojaselosteemme.

Tilaa blogimme sähköpostiisi tai kysy lisää