Karhu Helsingin työntekijöiden esittelysarja jatkuu! Tällä kertaa tutustumme tarkemmin teknologiapäällikköömme Kimmoon, joka on tuttu myös Karhulla on asiaa -blogimme kirjoittajana.

Unelma-ammattisi lapsena?

Olen aina ollut todella kiinnostunut lentokoneista ja ilmailusta ja niinpä lapsena unelma-ammattini oli lentäjä. Unelma tuosta kyllä karisi viimeistään siinä vaiheessa, kun oikeasti ensimmäistä kertaa istuin lentokoneeseen ja totesin, että kroppani ei vain yksinkertaisesti pidä lentämisestä. Lentokoneet ovat silti ihan sairaan hienoja koneita ja lentäminen ajatuksena on edelleen minusta todella hieno.

Peruskoulun viimeisillä luokilla piti sitten poimia jokin tavoiteammatti jostakin melko mielivaltaisesti kasatusta listasta. Olin jonkin verran ollut mukana demoskenehommissa ja kiinnostunut ohjelmoinnista, joten valitsin listalta vaihtoehdon, joka oli mielestäni lähimpänä senhetkistä toiveammattiani: ohjelmistosuunnittelija. Muistaakseni tuo ammattinimikelista koostui oikeasti pelkästään ammattinimikkeistä, joten mitään käsitystähän minulla ei ollut siitä, mitä ohjelmistosuunnittelija oikeasti tekee. No, kai tuo sitten lopulta osui ainakin about tälle sektorille, missä nyt olen 14 vuotta ollut.

Mistä olet kotoisin?

Nykyään kunta tunnetaan nimellä Sastamala, mutta sanoisin olevani kotoisin Tyrväältä, eli Vammalasta. Se on oikeasti tosi kaunis paikka ja suosittelen ehdottomasti käymään! Vammalan läpi virtaa Kokemäenjoki ja keskusta jää kahden järven, Rauta- ja Liekoveden, väliin. Kaunista järvi- ja jokimaisemaa on siis tarjolla suoraan keskeltä kaupunkia!

Millainen on koulutuksesi? Mitä olet opiskellut?

Valmistuin Tampereen ammattikorkeakoulusta tietojenkäsittelyn tradenomiksi vuoden 2005 lopussa. Opinnot menivät opiskelijayhdistystoiminnan ohessa ja valmistuminen taisi lopulta mennä vuodella pitkäksi. Taisin olla viimeisessä aallossa, joka pääsi TAMKin liiketalouden koulutusohjelmaan opiskelemaan pelkän psykologisen soveltuvuuskokeen perusteella. Muistaisin niin, että jos olisin hakenut opiskelemaan myöhemmin, ei minulla olisi ollut mahdollisuuksia päästä sisään.

Mikä oli ensimmäinen työpaikkasi? Mikä siinä oli parasta?

Ensimmäinen kesätyöpaikkani oli parin viikon pesti huonekalufirmaan apupojaksi. En tiedä, kuinka paljon minusta oikeasti oli apua, mutta kasailin takahuoneessa esittelytilaan tulevia kalusteita ja autoin paikkojen järkkäilyssä. Olin samaisessa kesätyöpaikassa useampanakin kesänä ja opin tuossa hommassa mielestäni aika hyvin kasaamaan kaikenlaisia huonekaluja. Tästä on ollut myöhemmässä elämässä paljon hyötyä erilaisten Ikea-kilkkeiden kanssa!

Ensimmäinen varsinainen työpaikkani oli EPS-tehtaan rakennuselementtitulosyksikössä tuotantotyöntekijänä. Fyysisesti homma oli hyvin raskasta, mutta pidin todella paljon siitä, että saimme oikeasti kantaa vastuuta elementtiosaston toiminnasta. Hyvin usein koko tuotanto pyöri kokonaan kesätyöläisten tai muiden kausityöntekijöiden voimin.

Miten päädyit töihin Karhu Helsingille? Kuinka kauan olet ollut töissä Karhulla?

Tulin Karhulle (silloin firman nimi oli Verkkojulkaisut) töihin vuoden 2006 helmikuussa. Olin valmistunut TAMKista edellisen vuoden lopussa ja tehnyt jonkin aikaa töitä freelancerina verkkosivustojen parissa. Koska freelancer-hommat eivät minulle todellakaan sopineet, päätin hoitaa itseni palkkatöihin ja lähetin massoittain hakemuksia suureen määrään firmoja. Timo Verkkojulkaisuilta sitten soitti ja pyysi haastatteluun.

Olen siis ollut Karhulla töissä 14 vuotta ja aika on mennyt yhdessä hujauksessa. Yritys on tänä aikana kasvanut noin kuusinkertaiseksi väkimäärältään, mutta sama henki meillä on edelleen mukana tekemisessämme.

Miten vietät vapaa-aikaasi?

Voi ei... Tämä on aina jotenkin hankala kysymys. Minulla ei varsinaisesti ole mitään oikeita harrastuksia, vaan teen hyvin pitkälti milloin mitäkin. Viime kuukausina kaikenlaiset kodinparannustyöt ovat vieneet oikeastaan kaiken vapaa-ajan, mutta niiden lisäksi olen koittanut saada sullottua mukaan myös hiukan musiikkia ja rentoutumista. Luova tekeminen on minulla lähellä sydäntä ja koitan saada tuota puolta tyydytettyä koodaamalla, nikkaroimalla, musisoimalla tai jotenkin muuten taiteilemalla.

Mitä haluaisit oppia?

Kaiken, kiitos. Jos jotenkin pitää rajata, niin viestimään selkeämmin ja toimimaan luontevammin ihmisten kanssa. Olen sen verran introvertti luonteeltani, että koen nuo asiat haasteellisina.

Vapaa-ajallaan Kimmo rentoutuu esimerkiksi heinäkasassa

Kuinka montaa kieltä osaat?

En oikeasti osaa kuin suomea ja englantia. Ruotsiakin toki sen verran, että jotenkin sillä pärjään. Minulla on mielestäni aina ollut aika hyvä kielipää ja olen ollut koulussa hyvä kielissä. Tästä poikkeuksena on saksa, jota luin koulussa vuositolkulla, mutta se ei vain jotenkin mennyt kunnolla kaaliin. Ammattikorkeakoulussa kävin myös japanin alkeiskurssin, mutta ei siitä kyllä enää muistu mieleen juuri mitään.

Mikä on viimeisin virheesi, josta olet ottanut opiksi?

Viime viikonloppuna autoin isääni ottamaan talon katolta turhaksi tulleen harava-antennin pois. Homma saatiin kyllä vietyä kunnialla maaliin, mutta seuraavalla kerralla pitää hiukan tarkemmin suunnitella operaatio ennen toteuttamista. Ei nimittäin ollut kiva homma keikkua puoliksi irrotetun nelimetrisen antennin kanssa katon reunalla ja miettiä, että miten ihmeessä loput pultit irrotetaan, kun pitää keskittyä a) estämään antennia hajottamasta kattoa ja b) pysymään itse katolla.

Mikä tv-sarja, elokuva, (video)peli tai kirja kuvastaa parhaiten elämääsi?

Windows 3.1:n Pasianssi. Hyvin harvoin homma menee loppuun asti kunnialla, mutta sitten pitää vain yrittää uusiksi. Ja aina joku besserwisser tulee viereen neuvomaan.

Jos kirjoittaisit kirjan, millainen se olisi?

Huono. Mielelläni jätän kirjojen kirjoittamisen kirjailijoille.

Supervoimasi?

Oi! Näitä on useita! Yksi on se, että osaan arvioida 40 minuutin aikajakson todella tarkasti aamupäivisin. Kahvinkeittimemme on kerrallaan päällä 40 minuuttia ja osaan kellosta katsomatta kävellä kahvinkeittimelle hyvin tarkasti oikeaan aikaan laittamaan sen takaisin päälle. Toinen merkittävä supervoima on latenssin tunnistaminen erilaisissa käyttöliittymissä. Tämä on erityisen hyödyllinen bensa-asemien korttiautomaatteja ja Windowsia käytettäessä: tiedän intuitiolla, että kone on rekisteröinyt painallukseni, mutta sillä nyt vain jostain syystä kestää vähän pitempään reagoida asiaan mitenkään.

Mitä peliä olet pelannut viimeksi?

XCOM 2: War of the Chosen. Tämä on mielestäni kaikkien aikojen paras peli, eikä mikään tule oikeastaan edes lähelle. Jos pitäisi valita yksi peli mukaan autiolle saarelle, se olisi tämä. Tai siis toki siihen sitten tarvitsisi myös tietokoneen ja sähköt, joten se asettaa hiukan vaatimuksia ko. saaren infrasta vastaavalle taholle.