Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi laajan ilmastoraportin viime vuoden lokakuussa. Uutiset raportista ovat hälyttäviä. Järkyttäviä. Suorastaan pelottavia.  

Raportti ei ole ensimmäinen huutava hälytyskello, joka on saanut minut pelkäämään tulevaisuutta. Olen jo pitkään potenut ilmastoahdistusta. Raportin myötä tuo ahdistuneisuus on nyt kuitenkin muuttumassa suorastaan paniikiksi. Siksipä lähdin pohtimaan, miten voisin vielä entisestään vähentää hiilijalanjälkeäni – pyöräilen töihin, vältän lihaa, yritän välttää shoppailua ja ylikulutusta. Aion jopa ihan oikeasti vihdoin vähentää lentomatkailua – olen jo pitkään tiedostanut matkustavani aivan liikaa.

Oli kuitenkin yksi osa-alue elämässäni, jota en ollut tullut ajatelleeksi aiemmin. Ja vieläpä valtava sellainen. Itseasiassa suuri osa elämästäni pyörii sen ympärillä. Netti.

Paniikkini syveni.  

Avasin Googlen. Paniikkini syveni entisestään. 

Internetin loppumaton sähkönielu  

Internet ei ole ekologinen. Internet on itseasiassa massiivinen sähkösyöppö. Mitä enemmän digitalisoimme palveluita ja siirrämme toimintaamme nettiin, sitä enemmän sähköä meidän täytyy syöttää tälle monsterille.

Useiden lähteiden mukaan yksi googlaus vie yhtä paljon sähköä kuin 60 watin hehkulamppu, joka on päällä 17 sekuntia. Tällaisia lamppuja ei ole saanut enää myydä EU:ssa vuonna 2009 säädetyn asetuksen myötä niiden heikon energiatehokkuuden takia. Internetin energiatehokkuudesta ei tunnu puhuvan juuri kukaan.

Montako kertaa päivässä minä googlaan? 10? 100? Joskus haen Googlesta saman aiheen ympäriltä useilla eri hakusanoilla. Vaikka kodin jokaisen lampun vaihtaisi kaikista energiatehokkaimpaan malliin tai jopa eläisi pimeydessä, kalpenee energiansäästö loppumattomalle tiedonjanolle, jota tyrehdytän googlailemalla päivät pitkät. Päätän lopettaa googlaamisen. Tai ainakin vähentää sitä huomattavasti.

Mitähän muuta minun pitää vähentää, jotta voin hillitä internetenergiankulutusta? Noh, Facebookin ja Instagramin voisin ainakin hävittää. Ja lopettaa musiikin ja podcastien kuuntelemisen tähän paikkaan. Äh, kirjanikin kulutan sähköisesti. Digitaalinen hiilijalanjälki, jonka internetin kulutukseni jättää, on aivan valtava.

Netti ei asu pilvenhattaralla

Mikä sähköä käytännössä syö? Palvelimet. Ja tietenkin laitteet, joilla käytämme nettiä.  

Vaikka pilvipalveluista puhutaan ahkerasti, internet ei asu sadepilvissä taivaanrannalla. Tai edes tehtaan tuottamassa pakokaasupilvessä. Internet asuu palvelimilla. Palvelimet ovat eräänlaisia tietopankkeja, joille tallennetaan kaikki tieto, mikä internetissä lymyilee. Jotta internet toimii, täytyy palvelinten olla saatavilla jatkuvasti. Yötä päivää. Jos palvelin sammutettaisiin, lakkaisivat sillä olevat sivustot toimimasta.  

Seuraavan lauseen lainaan suoraan Wikipediasta: ”Palvelimet kasataan usein suuriksi datakeskuksiksi, joissa voi olla suurimmillaan useita satoja tuhansia yksittäisiä palvelimia ja joiden sähkönkulutus voi olla useiden megawattien luokkaa.” Tivin vuonna 2008 julkaisemassa artikkelissa kerrotaan: ”Datakeskukset saastuttavat enemmän kuin esimerkiksi Alankomaiden tai Argentiinan koko valtiot.”

Ei naurata yhtään. Itkettää vähän.  

Osa datakeskuksien tuottamasta lämmöstä voidaan Ylen vuoden 2017 artikkelin mukaan hyödyntää kaukolämpöön.  Artikkelin mukaan ainakin Telia hyödyntää teknologiaa Pitäjänmäen palvelinkeskuksessa ja myy lämmön Fortumille. Myös venäläinen Yandex kerää Mäntsälän datakeskuksestaan lämmön talteen ja energiayhtiö Nivos käyttää sitä kaukolämpöön. Mahtavaa, että hukkalämmön uusiokäyttöön on jo herätty ja toivottavasti tulevaisuudessa yhä useampi datakeskus valjastetaan vastaavalla tapaa.

Kuitenkin ”Suomessa datakeskukset käyttävät jo kolme prosenttia kaikesta sähköenergiasta”, kertoo Yle vuonna 2015 julkaisemassaan artikkelissa. Kolme prosenttia kuulostaa pieneltä, mutta tämä luku kattaa pelkästään datakeskukset. Datakeskusten lisäksi sähköä syö koko internetin ympärillä oleva infrastruktuuri eli kaikki laitteet ja järjestelmät, jotka hyödyntävät nettiä. Kuinka monta sähkölaitetta sinulla on tällä hetkellä päällä ja kytkettynä nettiin? Taidan jatkossa vetää modeemini seinästä aina, kun en sitä käytä. Ja sulkea netin puhelimestani.  

Huomaan myös, että lukemani artikkelit eivät ole tuoreita. Tästä on ollut siis puhetta jo vaikka kuinka kauan. Miksei kuitenkaan nouse esille ilmastokeskustelussa laajemmin? Kukaan ei vielä tunnu puhuvan digitaalisesta hiilijalanjäljestään.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Jääkarhujen elinolot pienenevät ilmastonmuutoksen seurauksena

Pitäisikö vastuu siirtää kuluttajalle, yrityksille vai päättäjille?

Olemmeko voimattomia internetin sähkönielun reunalla? Voiko pieni ihminen vaikuttaa valinnoillaan? Kysymys on vaikea, ja sitä pohditaan aktiivisesti lähes jokaisella alalla. Eduskunta- ja Eurovaalien suurena teemana oli ilmastonmuutos ja keinot sen estämiseen. Monet toivovat, että päätökset tehdään lakeja säätämällä – HS:n gallupin mukaan ihmiset vaativat muutosta ilmaston hyväksi, kunhan valintoja ei tarvitse tehdä itse.

Itse pessimistiseen optimismiin taipuvaisena ajattelen, että kaikki keinot on otettava käyttöön. Pienistä puroista kasvaa koski, josta voidaan ammentaa lisää sähköä. Omilla valinnoilla voin ehkä vaikuttaa edes puhelimeni akunkestoon.

Kansallisella ja kansainvälisellä päättäjätasolla on vasta herätty ilmastonmuutokseen ja siihen, että sille pitäisi tosiaan tehdä jotain. Puhutaan koulujen kasvisruokapäivistä ja autoilun verotuksen korottamisesta. Tuetaan sähköautoja ja panostetaan julkiseen liikenteeseen ja pyöräteihin. Mutta internet ei vielä juuri nouse aiheeksi näissä keskusteluissa. Haaveillaan vain Googlen palvelinkeskuksen laajentamisesta. 

Konkreettiset keinot käyttöön

Kuluttajatasolla keinot ovat pienet, mutta niitä kannattaa miettiä. Yksinkertaisesti internetin kulutusta pitäisi vain vähentää. Avaa keittokirja sen sijaan, että googlaat reseptin. Vähennä sosiaalisen median käyttöä. Sammuta modeemi kotoa lähtiessä ja sulje puhelimesta netti, kun et sitä tarvitse. Mieti, hyödytkö oikeasti internettiin yhdistetystä jääkaapista ja pesukoneesta. Sammuta tietokoneet ja muut nettiin yhdistetyt laitteet, kun et niitä käytä. 

Älä ota kuvia turhaan ja käy tasaisin väliajoin kuvasi läpi ja poista ylimääräiset – kuvatiedostot ja videot vievät yllättävän paljon tilaa. Niin puhelimessasi kuin siihen mahdollisesti yhdistetyssä pilvipalvelussakin säästyy gigatavuja, kun turhat tiedostot poistetaan. Säilytä vain tarvitsemasi tiedostot ja tuhoa ylimääräiset kopiot.

Keinot ovat siis pitkälti samoja, kuin puhelimen käytöstä vieroittamisessa. Kaiken tämän tekeminen tuntuu kieltämättä turhauttavalta, mutta avainsana on säästeliäisyys ja kulutuksen vähentäminen – kuten ilmastoasioissa muutenkin. Yksinkertaisinta on pohtia, missä tilanteissa käyttää internettiä ja miettiä, voiko tilanteita karsia tai niiden kestoa lyhentää. Energiapaaston sivutuotteena syntyy samalla positiivisia sivuvaikutuksia. Kännykän akku kestää kauemmin, kun se ei ole jatkuvasti hakemassa verkkoa. Someajan vähentäminen tuo lisäaikaa muulle puuhastelulle, vaikkapa perheen kanssa. Sähkölasku pienenee, kun laitteet eivät kuluta standby-tilassa sähköä.

Greenpeacen Clickclean.org-sivusto tarjoaa kiintoisaa dataa somejättien sähköstä.

Internetsivuissa nopeuteen tähtääminen säästää myös palvelintilaa

Yrityksillä konkreettisin säästökuurin kohde ditigaalisen hiilijalanjäljen pienentämiseen ovat nettisivut. Sähköiset palvelut ovat tätä nykyä tärkeitä työkaluja työtehtävien organisoinnissa ja tiedonjakamisessa – niistä on hankala lähteä vyötä kiristämään. Sähköpostia ei noin vain enää kirjeillä tai savumerkeillä korvata. Toki turhia tiedostoja voi työelämässäkin karsia ja samalla pitää tietokoneen kovalevyt vapaana.

Miten yritykset sitten voivat vaikuttaa nettisivujensa kokoon? Tässäkin kysymyksessä yksinkertaisin keino lähteä karsimaan ylimääräisiä kilotavuja ovat kuvat ja videot. Vaikka nettisivut pakkaavat kuvatiedostoja tehokkaasti pienempään kokoon, ei sivustoille kannata ladata aivan älyttömän kokoisia kuvatiedostoja. Painokokoisella kuvalla ei tee mitään sivun taustakuvana. Kuvat kannattaa pakata jo valmiiksi niin pieneksi, kuin mahdollista, ja rajata ylimääräiset pikselit kuvasta pois. Käytän nyrkkisääntöä, että kuvan tulisi olla korkeintaan 500 kilotavua tai mahdollisimman lähellä sitä. 

Kuvien lisäksi myös videoilla on väliä. Videotiedostoja ei kannata ladata suoraan sivustolle, sillä se kuormittaa ja hidastaa sivuston palvelinta. Videot kannattaa siis ladata videontoistopalveluun, mutta senkin valitsemisessa kannattaa olla tarkkana. Greenpeacen mukaan YouTube käyttää vihreämpää energiaa kuin Vimeo. Vimeo voi kuitenkin voittaa YouTuben muilla ominaisuuksillaan – voit lukea siitä lisää täällä.

Palvelimentarjoajan valinnalla voi myös konkreettisesti vaikuttaa siihen, missä sivusto majailee ja millaista sähköä sivuston palvelinten pyörittämiseen käytetään. Google pyrkii vihreään palvelinympäristöön, mutta globaalilta jätiltä on vaikea lähteä kyselemään, missä sähkösopimus on tehty. Suomalaisen palvelintarjoajan kanssa voi keskustella palvelinsalin energiatehokkuudesta sekä tietysti siitä, mitä keinoja yrityksen nettisivujen energiatehokkuuden parantamiseen on. 

Vastuu on myös digikumppanillasi. Kun sivusto on koodattu tehokkaasti ja suunniteltu järkevästi, on se myös energiatehokas. Nopeus nettisivuissa tarkoittaa niin säästynyttä aikaa kuin pienempää sähkön kulutustakin. Tässäkin kuvien pakkaaminen on hyvä valtti. Kuvatiedostojen lataaminen vie enemmän energiaa kuin tekstin näyttäminen – voit lukea lisää kuvien optimoinnista täällä. Sivustojen välimuistitus on myös avainasemassa nopeiden ja energiatehokkaiden nettisivujen suunnittelussa – palvelinkuormitusta voidaan vähentää huomattavasti, kun jokaista pyyntöä ei tarvitse hakea suoraan sivuston palvelimelta. Jos kiinnostuit välimuistin toiminnasta, voit lukea siitä myös täällä.

Jos nämä keinot eivät vielä tunnu riittävän, voi myös lahjoittaa hyväntekeväisyyteen taholle, joka pyrkii torjumaan ilmastonmuutosta tai suojelemaan niitä, jotka kärsivät sen seurauksista. Me Karhu Helsingillä kannamme kortemme kekoon lahjoittamalla WWF:lle jääkarhun ja arktisen luonnon suojeluun