Elokuussa Karhujen porukkaan liittyi Olga Kivikangas. Asiakkuusjohtajana toimivan Olgan positiivisuus tarttuu niin vikkelään, että sitä on pahimmankin mörököllin vaikea vastustaa. Karhujen esittelysarjan tässä jaksossa selviää, missä paistaa aina aurinko.

Mitä näet työmatkasi varrella?

Olen siitä onnellisessa asemassa, että asun hyvin lähellä työpaikkaa. Se on monin tavoin mukavaa ja kaltaiselleni aamu-uniselle ihmiselle todella, todella tärkeää.

Työmatkani kestää vain reilun vartin, mutta siihen mahtuu paljon. Maisema on hyvin urbaani ja hyvin helsinkiläinen. Baana, loputtomia rakennustyömaita, yhdeksältä aamulla avautuvia baareja, vanhusten päiväkeskus, englanninkielinen koulu, saksankielinen koulu, suomenkielinen lukio, päiväkoti, synagoga, koirapuisto, etnisiä ravintoloita ja teatteri. Työmatkalla törmään usein entiseen työkaveriini, joka kulkee vastakkaiseen suuntaan. Vaikka tätä on kestänyt jo yli kolmen kuukauden ajan, siinä on yhä jotakin huvittavaa.

Millainen on työnkuvasi?

Erittäin monipuolinen. Työssäni nautin eniten sen tuomasta vastuusta, luovuudesta ja tietynlaisesta epämääräisyydestä, jota pyrin hyödyntämään kaikin mahdollisin tavoin. Olen mukana uusmyynnissä, projektien käynnistämisessä ja konseptoinnissa sekä digimarkkinoinnin kehittämisessä. Karhulla on taitavia ihmisiä töissä. Opin työkavereiltani ja asiakkailta valtavasti joka päivä ja on uskomatonta, että siitä vielä maksetaan palkkaa. En ole etäilyihmisiä, tykkään olla toimistolla. Syön lähes kaikki porkkanat, mandariinit, viinirypäleet ja omenat, mitä toimiston keittiöstä löytyy.

Mikä oli unelma-ammattisi lapsena?

Olga ja vasikka

Olen lapsesta asti ollut tekijäihmisiä ja tämä pätee myös unelma-ammatteihini. Minulla ei ole pienenä ollut varsinaisia unelma-ammatteja, vaan olen aina tarttunut tuumasta toimeen.

Olen aina tykännyt kirjoittamisesta, erityisesti silloin, kun en vielä osannut kirjoittaa. Maailmankaikkeus lähetti viestejä ja ne kulkivat lävitseni ja liikuttelivat kädessäni olevaa kynää. Tiesin, että jälkipolvet osaavat lukea kirjoituksiani, vaikka aikalaisilleni ne tuottivat vaikeuksia. En itsekään osannut lukea kirjoittamiani tekstejä, mutta tiesin, että jostakin tärkeästä niissä on kyse. Nyt kun mietin, niin varmaankin jonkinlaisesta oraakkelin pestistä haaveilin silloin.

Toinen rakas harrastukseni ja varhaiseen ammatti-identiteettiini vahvasti vaikuttanut taito oli viulunsoitto. Matkalla päiväkodista kotiin kuljimme usein soitinliikkeen ohi ja pysähdyin joka kerta näyteikkunan luo. Ihastelin näyteikkunan viuluja, suorastaan rakastin niitä ja minusta tuntui, että minulla ja tällä uskomattoman kauniilla soittimella on jokin maaginen yhteys. En varsinaisesti halunnut olla viulisti, mutta fakta oli se, että luonto oli päättänyt toisin. Olin viulunsoittaja, henkeen ja vereen. Kerroin kaikille osaavani soittaa viulua. Aikalaiseni onnittelivat minua ja olivat todella vaikuttuneita siitä, miten olen voinut tulla taitavaksi viulunsoittajaksi omistamatta koko soitinta ja harjoittelematta päivääkään. Toisilla vain on se taito, ajattelin minä.

Siitä asti kun kuulin Guinnessin ennätysten kirjasta halusin tehdä jonkun ennätyksen. Taitoja olisi riittänyt vaikka mihin, ongelmana oli lähinnä se, etten oikein osannut päättää, minkä ennätyksen tekisin. Pitkän numerosarjan ulkoaopettelu? Maailman vahvimmaksi naiseksi ryhtyminen? Tai ehkä maailman suurimman kurpitsan kasvattaminen? Mahdollisuudet olivat rajattomat ja maailma avoinna.

Millaisissa paikoissa olet asunut?

Lapsena asuin kerrostalossa, enkä edes tiennyt omakotitalojen olemassaolosta. Kiinteistöteknisesti maailmani koostui silloin kerrostaloasunnosta kaupungin keskustassa ja järvenrantamökistä. Niiden välissä oli vain auton takapenkillä istumista ja eväiden syömistä. Tätä menoa jatkui lähes täysi-ikäisyyteeni asti, jolloin muutettiin Suomeen. Sen jälkeen kuvaan tulivat lähiöt, rivitalot, opiskelija-asunnot, omakotitalo sekä mökki meren rannalla. Palkalliset kesälomat toivat mukaan hotellit, motellit ja hostellit. Asuinpaikoista viimeisin aluevaltaukseni on teltta. Olen asunut Suomessa, Venäjällä, Hollannissa, Yhdysvalloissa ja Espanjassa.

Mikä on lempipaikkasi?

Lempipaikassani aurinko paistaa aina. Siellä pääsee uimaan, pyöräilemään, syömään ulkona ja kävelemään vuoristomaisemissa. Nautin matkustamisesta ja esimerkiksi Etelä-Euroopassa koen olevani kotona.

Kenen kanssa haluaisit nauttia illallista? Mitä tilaisitte?

Olga piilossa

Täytyy sanoa, että kaiken koronan jälkeen ja sen keskellä kaipaan ihmisiä, melua ja liikettä. Olen kyllästynyt tyhjiin tiloihin, vähällä käytöllä olevaan infraan, joka on suunniteltu erilaisia oloja varten. Vaikka tavallisesti nautin kahdenkeskisistä keskusteluista ja pienten ravintoloiden kotoisasta ja lämpimästä tunnelmasta, juuri nyt minulla on ikävä hyväntuulisia ja äänekkäitä illanistujaisia työkavereiden kanssa. Iso porukka, pieni tungos, paljon hyvää ruokaa ja juomaa. Ruoan suhteen olen erittäin joustava – kaikki käy, kunhan ruokaa on paljon ja aikaa syödä sitäkin enemmän.

Kenen kirjailijan tuotannon ottaisit mukaan autiolle vuoristomökille?

Olen aina ollut lukutoukka. Kaunokirjallisuus on viime aikoina jäänyt vähemmälle, mutta talous, historia ja erityisesti aatehistoria kiinnostavat yhä. Myös niin sanotusti yhden asian historiat kiinnostavat aina: polkupyörän historia, keittiöjakkaran historia, t-paidan historia – näitä voin lukea loputtomiin. Kirjailijoista Paul Auster yhdistyy minulla kiireettömiin lomapäiviin: kerronta poukkoilee, tärkeät asiat muuttuvat merkityksettömiksi ja sattumaksi oletetusta joutavasta tapahtumasta muodostuu yhtäkkiä käänteentekevä. Elämä on suunnittelematonta, tarina jonka varaan elämäämme rakennamme, muuttuu jatkuvasti. Kun arki ja deadlinet painaa, tällaiseen on harvemmin varaa. Mutta lomalla on.

Toisaalta kun ajattelen autiota vuoristomökkiä, tunnen oloni hyvin surulliseksi ja yksinäiseksi. Tykkään ihmisistä ja olen aikamoinen nettiaddikti. Lukisinko oikeasti Austeria tai jakkaran historiaa? Voi olla, mutta jos autiossa vuoristomökissä toimisi netti, avaisin varmasti The Guardianin, The New York Timesin ja HS.fi:n ja nauttisin suunnattomasti lukemalla loputtomia keskusteluketjuja. Jos netti ei toimi, karkaisin oitis autiolta vuoristomökiltä sinne missä on kenttää.

Olga lumitöissä

Mikä on menestyksesi salaisuus?

Epäonnistun jatkuvasti, mutten annan sen haitata menoa. Menestykseni salaisuus on siinä, että innostun helposti ja olen kiinnostunut monista asioista ja ihmisistä. En ole suuri arjen askareiden ystävä, ja sen myötä mulla on paljon aikaa tehdä muita juttuja. Ajattelen myös niin, että vaikka työtehtävä olisi kuinka tylsä tahansa, sen suorittamiseen useimmiten löytyy luova kulma. Olen huomannut, että usein näistä epätodennäköisistä luovista ratkaisuista ajan myötä kehkeytyy jotakin arvokasta.

Mikä on kummallisin paikka, jossa olet nukkunut?

Olga ja makuupussi

Tein kolme vuotta sitten pitkän pyöräreissun – ajoin Helsingistä Tukholman kautta Etelä-Espanjaan, Portugalin rajalle. Vaikken erityisemmin suunnitellut reittiä tai mitään muutakaan, tällaisen reissun tekeminen vaatii vähintäänkin jonkinmoista varusteiden testaamista. Testipäivän aamuna heräsin aikaisin, katsoin ikkunasta ulos ja totesin, että vettä sataa. Olin jo melkein menossa takaisin nukkumaan kunnes tajusin tekeväni virheen. Laitoin sadekamppeet päälle, pakkasin pyörälaukut, sidoin teltan tarakalle ja lähdin polkemaan kohti Loviisaa. Sade yltyi, missään ei näkynyt ketään. Suunnitelmaan kuului yön viettäminen metsässä, jossakin Loviisan huudeilla. Pysähdyin huoltoasemalle syömään. Vedenpitävä sadeasuni ei pitänyt vettä, pyörän vaihteet eivät toimineet kunnolla. Sade yltyi. Ostin suolakeksejä ja limsaa, mutta ajatus metsässä nukkumisesta ei kerta kaikkiaan tuntunut hyvältä. Sen lisäksi mietin, mitä jos pöpelikössä kömpiessäni joku ystävällinen ihminen pysäyttää minut, ojentaa pellillisen riisipiirakoita munavoilla ja sanoo "Hey you, mighty traveller, have some rice pie with an egg butter. How far have you come?", hamstraisin kasan riisipiirakoita ja sanoisin "I am from Sipoo".

Lähdin huoltoasemalta, pakkasin limsan ja suolakeksit laukkuun ja lähdin polkemaan kohti Sipoota. Muutaman tunnin päästä olin kotona. Jätin pyörän ulos, en mennyt sisälle. Pystytin teltan pihaan, levitin makuualustan ja menin makuupussiin. Otin puhelimen esiin ja avasin suolakeksipaketin. Oli mukavaa ja lämmintä. Yöllä heräsin lintujen huutoon. Ne huusivat niin lujaa etten pystynyt nukkumaan. Otin laukusta kotiavaimen ja menin sisälle, makuuhuoneeseen jatkamaan unia.

Mikä oli ensimmäinen työpaikkasi ja mikä siinä oli parasta?

Teininä kirjoitin juttuja ja tein kuvituksia paikallislehtiin. Parasta siinä olivat ne aamut, kun koulumatkalla käveli lehtikioskin ohi ja osti uunituoreen lehden, jonka sivuilla oma juttu komeili.

Mihin kysymykseen sopii vastaus ”Kyllä, silloin kun olen yksin kotona.”?

Tämä on vaikea. Vai onko sittenkään? Mitä kotitöihin tulee, olen laiska ja saamaton, vaikka yritän parhaani. Sopivia kysymyksiä voivat olla vaikkapa: Tuleeko syötyä liikaa valmisruokia? Unohtuuko pyykit pesukoneeseen?

Millainen olisi unelmakakkusi?

Olga sienimetsällä

Unelmakakkuni pohja on perunamuusia. Välissä on lihapullia ja päällä salaattia. Koristeina retiisejä ja tietenkin herneitä. Kakun kanssa tarjoillaan tuoreista appelsiineista puristettua mehua tai piimää. Myös punaviini käy.

Viihdytkö luonnossa?

En, jos luonnolla tarkoitetaan tätä ympärillä olevaa kylmää, pimeää ja kosteaa pöpelikköä. Viihdyn parhaiten suurissa väkijoukoissa, kaupungissa, karnevaalitunnelmassa. Toisaalta rakastan eksoottisia maisemia, aurinkoa ja merta eli etelän luonnossa viihdyn kyllä erinomaisesti.

Kumpi on tärkeämpää: verkkosivuston ulkoasu vai tekstit?

En halua vastata tähän toteamalla vain, että molemmat ovat tärkeitä. Sanon mieluummin niin, että pidän erittäin paljon hyvin toteutetusta ulkoasun ja tekstien – visuaalisten elementtien, sanojen ja muiden informatiivisten sisältöjen, vuoropuhelusta. Ulkoasulla ja tekstillä on erilaiset funktiot. Verkkosivuston ulkoasu kiteyttää yrityksen olemuksen, virittää oikeanlaiseen tunnelmaan ja ohjaa tehokkaasti käyttäjän valintoja. Kuitenkin, ilman laadukkaita sisältöjä kaikki tämä on turhaa. Mitäköhän yritän sanoa? Varmaankin sen, että molemmat ovat tärkeitä.

 

Kiitos Olga, jäämme odottelemaan unelmakakkusi ensiesiintymistä!

-Joonas

Lähetä meille viesti

Form first
Form second
Checkboxes

Kun tilaat uutiskirjeemme, saat sen sähköpostiisi 4-6 viikon välein. Jos toivot yhteydenottoa, voimme olla sinuun yhteydessä puhelimitse tai sähköpostitse.
Lomakkeen lähettämällä hyväksyt tietosuojaselosteemme.

Tilaa blogimme sähköpostiisi tai kysy lisää