Aamun Koitto: ortodoksinen kirkko verkossa

Vuoden 2021 maaliskuun 17. päivänä Suomen verkkolehtien määrä kasvoi yhdellä, kun ortodoksisen kirkon verkkolehti Aamun Koitto näki päivänvalon. Aamun Koitto on nykyiset seurakunta- ja hiippakuntalehdet korvaava julkaisu. Historiassaan jo monia muutoksia kokenut Aamun Koitto muuntautuu nyt Suomen ortodoksisen kirkon valtakunnalliseksi julkaisuksi. Karhu Helsinki vastasi uuden julkaisun konseptin, ilmeen ja käyttökokemuksen suunnittelusta ja verkkolehden rakentamisesta tiiviissä yhteistyössä ortodoksisen kirkon kanssa. Verkkolehti toimii Drupal 9 -julkaisujärjestelmällä.

Pitkä tie Aamun Koiton päätoimittajaksi

On maanantai 22. maaliskuuta ja kello on minuuttia vaille kymmenen. Avaan koneen ja klikkaan Teams-linkkiä. Tuijotan omaa naamaani, haron hiuksia ja tutkin videokuvassa näkyvää kirjahyllyäni. Mietin, että jos korona jatkuu vielä pitkään, kannattaa ehkä vaihtaa hyllyjärjestystä: Adam Smith, The Wealth of Nations ei nyt mahdu kuvaan, eikä myöskään Chomskyn kootut eikä Churchillin elämäkerta, mutta Dan Brown ja Stieg Larsson mahtuvat, samoin kuin pokkari, jonka selässä lukee isoin kirjaimin The Heart of Betrayal.

Katson kelloa. Se on 10:01 ja tietokoneeni näytölle välähtää ruutu. Susanna Sompin asunnossa paistaa aurinko ja se valaisee hienosti naisen isoa, vaaleaa tukkaa. Susanna hymyilee, pahoittelee myöhästymistään ja parin sekunnin päästä huomaan kirjoittaneeni sivun täyteen tekstiä. Hyvä näin, sillä tämän aamun tehtävänä on haastatella Aamun Koiton tuoretta päätoimittajaa.

Susanna Somppi aloitti Aamun Koiton päätoimittajana vuoden 2021 alussa. Susannalla on pitkä toimittajatausta; pisimmän uransa hän teki Iltalehden rikostoimittajana. Toimittajan työn lisäksi Susanna on toiminut rikosseuraamusalalla ja lastensuojelussa. 2010-luvun loppupuolella veri veti takaisin toimittajauralle, jolloin Susanna aloitti pestin Kirkko ja kaupunki -lehdessä. Sieltä matka jatkui Helsingin ortodoksisen seurakunnan tiedottajaksi ja lopulta uuden verkkolehden päätoimittajaksi.

Susanna kertoo epäröineensä pitkään, ennen kuin otti pestin vastaan. “En nauti esillä olemisesta”, Susanna kertoo. Toisessa vaakakupissa oli kuitenkin rutkasti paljon enemmän hyvää: upouusi oman kirkkokunnan lehti, mahdollisuus hyödyntää toimittajan työstä saatua kokemusta sekä aidosti oman vakaumuksen mukainen työ. Susanna kertoo, että lehteä on suunniteltu pitkään. Valtakunnallista ortodoksista lehteä on mietitty jo monta vuotta. Susanna ei osaa sanoa, miksi aloite tuli ajankohtaiseksi ja toteutui vasta nyt, tai sitä, mikä vaikutti ratkaisevasti päättäjien tahtotilaan. Yhtäkkiä palaset vain loksahtivat paikoilleen.

Aamun Koiton tyyli, joka koukuttaa ja herättää uteliaisuutta

”Tehtiin aikamoinen digiloikka”, Susanna sanoo, kun kysyn häneltä, miten verkkolehteen päädyttiin. Tätä ennen kirkko on julkaissut vain paperisia seurakuntalehtiä, mutta nyt koko ajan ajatuksena oli perustaa oma verkkolehti valtakunnallisen printtilehden lisäksi. Vaihtoehtona ei ollut esimerkiksi pienimuotoisen blogin perustaminen kirkon pääsivuston yhteyteen tai vain uuteen printtijulkaisuun panostaminen.

Useissa viestintäprojekteissa mukana olleena kysyn Susannalta, oliko Aamun Koiton suunnittelussa kenties otettu vaikutteita muualta ja jos oli, niin minkälaisia. Kopioinnille tai esimerkkien noudattamiselle ei kuulemma ollut tarvetta. ”Kuljimme omaa latua heti alusta asti. Keskityimme siihen, mikä on meille ja lukijoillemme kiinnostavaa. Tutkimme ilmiöitä ajassa ja sen perusteella valitaan aiheet ja tehdään päätös. Kyse on pitkälti myös lukijoiden toiveista, joita ortodoksinen kirkko oli saanut jo ennen verkkolehden ilmestymistä. Esimerkiksi kansainväliset uutiset on sitä, mitä lukijat erikseen toivoivat.”

Lehden tyylin suhteen tehtiin tietoinen päätös: haluttiin erilaista, modernia, raikkaampaa otetta. Traditio saa näkyä, mutta sitä käsitellään raikkaasti, uteliaisuutta herättävällä tavalla. Ortodoksisen kirkon julkaisuilla on vakiintunut varttuneempi lukijakuntansa. Nyt haluttiin tarjota sisältöjä myös lapsiperheille ja nuorille.

”Meidän kirkossa visuaalisuus on suuri voimanvara. Se herättää kiinnostusta muissakin kuin ortodoksien keskuudessa. Ihmiset havahtuvat perinteisiin. Ortodoksisen kirkon vahvuutena niin sanotun suuren yleisön suuntaan on se, että ihmisiä kiinnostaa kirkkoomme liittyvä erikoinen ja jopa hieman mystinen puoli,” Susanna pohtii.

Susanna sanoo, että päätoimittajan omalla tyylillä ja taustalla on varmasti myös vaikutusta siihen, millaiseksi lehti ajan myötä muotoutuu. Aamun Koiton nykyinen linja sopii Susannalle, jonka tyylissä näkyy tietynlainen iltalehtitausta.

Minun tapani tehdä juttuja näkyy lehden tyylissä, siinä miten juttuja tarjoillaan, miten otsikoita tehdään, millä tavalla juttuja kuvitetaan. Se on tyyli, joka helposti kiinnostaa ja koukuttaa ihmisiä. Jonkun toisen henkilön päätoimittamana lehti saattaisi näyttää erilaiselta.

Susanna Somppi

Aamun Koitto maailman jäsentäjänä

Lehden esittelytekstissä todetaan, että Aamun Koiton tavoitteena on jäsentää modernia yhteiskuntaa ortodoksisesta näkökulmasta. Susanna kertoo, että halu tarttua ajankohtaisiin asioihin on tullut kirkon omista piireistä. Ei haluta olla erillään maailmasta, sillä silloin ei tavoiteta nykyajan ihmistä. Ihmiset pohtivat, mitä uskonto tarkoittaa käytännön elämässä juuri omalla kohdalla. Varsinaisia lempiteemoja Susannalla ei ole. ”Sitä innostuu mistä vain, kunhan alkaa tehdä ja uppoutuu aiheeseen.”

Lehden julkaisutahti on kova: päivittäin on saatava ulos uutta sisältöä. Se toki riippuu paljon uutistilanteesta, mutta usein on aiheita, joihin täytyy tarttua heti. Susanna pohtii, ettei kuitenkaan ole järkevää, jos ihmiset eivät ehdi tutustua uusiin sisältöihin kunnolla. ”Lehti on ollut julki nyt vasta muutaman päivän, joten annan ihmisten tutustua siihen rauhassa.” Ihmettelen, miten juttuja voi syntyä niin nopeasti, kun Susanna käytännössä vastaa hyvin pitkälti yksin koko verkkolehden pyörittämisestä. Toki avustajiakin hyödynnetään tarvittaessa, minkä lisäksi Aamun Koittoon kirjoittavat myös Suomen ortodoksisen kirkon tiedottaja Maria Hattunen ja isä Vladimir Sokratilin.

”Olen tottunut tekemään nopeasti,” on Susannan vastaus. ”Tässä on hyötyä omasta toimittajataustasta. Mutta täytyy olla tarkkana, ettei hirttäydy siihen, että joka päivä on oltava uutta tavaraa. Täytyy jakaa omat voimavarat, mihin milloinkin kannattaa suunnata paukkuja.”
Monipuolisen ja syvällisen maailmankuvan luominen ei onnistu yksin. Esimerkiksi Kirkko ja kaupunki -lehdessä on käytettävissä koko lehden toimitus kuvasihteereineen ja graafikoineen. Aamun Koitossa on sen sijaan yksi ainut vakituinen työntekijä. Resurssit on kuitenkin hyödynnetty erittäin hyvin, ja osattu panostaa oikeisiin asioihin. Tällä hetkellä pohditaan, mitä tarvitaan jatkossa.

Digitaalinen viestintä ja ortodoksisen kirkon mysteeri

Mietin ehkä hieman kaavamaisesti, että ortodoksinen kirkko on yleisen mielikuvan mukaan melko perinteinen ja historiaansa vaaliva. Lehti sen sijaan vaikuttaa hyvinkin särmikkäältä ja nykyaikaiselta. Susanna toteaa, että kyseessä on viime kädessä makuasia, mutta kieltämättä kyseessä on ajattelutavan muutos. Juhannuksen tienoilla julkaistava printtilehti tulee olemaan perinteisempi – sillä on haluttu huomioida varttuneempi väestö ja valita toimitustyyli, joka palvelee heitä.

Heittäydyn filosofiseksi ja alan miettiä uskonnon ja digitaalisuuden olemuksia. Uskontoon helposti liitettäviä ominaisuuksia ovat tietynlainen ajattomuus, rauha, etäisyydenotto maallisiin asioihin ja arjen kiireeseen. Digitaalisuus on tämän ajattelutavan vastakohta: sitä luonnehtii pikemminkin jatkuva muutos ja loputon runsaus. Miten nämä kaksi niin erilaista maailmaa saadaan toimimaan yhteen?

Susanna myöntää, että uskonnon kohdalla kyse pitkälti on rauhoittumisesta ja rauhoittamisesta, ja on henkilökohtainen ratkaisu, kuinka hyvin pystyy irroittautumaan kiivastahtisesta maailmasta. Näiden maailmojen välillä kieltämättä on tietynlainen ristiriita. ”Mutta sekään ei ole vaihtoehto, että Suomen ortodoksinen kirkko olisi hiljaa. Parempi on, että tarjoamme digisyötteeseen omaa uutissisältöämme ja arvojamme,” Susanna miettii.

Kysyn Susannalta, suosiiko hän itse verkko- vai printtilehtiä. Hänen mielestään molemmissa on puolensa. ”Tykkään tehdä molempia. Itse olen tehnyt viime vuosina enemmän verkkouutisointia. Digissä viehättää nopeus – kun tarve vaatii, juttuja voidaan julkaista hyvinkin nopeasti. Printissä puolestaan viehättää se, mikä kirjoissakin: se on se ainutlaatuinen hetki, kun pitää kirjaa kädessä. Printtituote on hyvin konkreettinen ja kivalla tavalla perinteinen: on nautinto juoda aamukahvia lehteä selaillen.”

Aamun Koiton julkaisuprosessi

Verkkolehti on pohjimmiltaan kuin mikä tahansa verkkojulkaisu. Ainakin melkein. Sellaisen luotsaaminen vaatii myös asiakkaalta tiettyä teknistä näppäryyttä. Millaista oli hypätä mukaan verkkolehden rakennusprojektiin?

”Se oli helppoa, koska Kirkko ja kaupunki -lehdessä toimin verkkosihteerinä eli verkkoon toimittaminen oli tuttua. Samoin some, sisältöjen ja erityisesti pääsivun hallinnointi,” Susanna vastaa ja lisää, että Karhun puolelta projekti hoitui tosi kivasti, eikä asiakkaan tarvinnut kuin esittää toiveita siitä, mitä halutaan tai miltä ulkoasun toivotaan näyttävän. Toiminnallisuudet tuotiin ajan tasalle, mutta ennen kaikkea Karhun tuki tarkoitti tietynlaista huolettomuutta.

Näin Karhun näkökulmasta tämä kuulostaa todella mahtavalta. Kiitän Susannaa ja pyydän jatkamaan, ja hän kertoo, että toimittajana haluaa saada aikaan mahdollisimman hyvän lopputuloksen, ja harmittaa, jos tekstiin jää pieniä virheitä. Kun julkaisutahti on kova ja uusia juttuja julkaistaan päivittäin, paljastuu äkkiä, jos sivustolla on jotakin, mikä ei toimi. Henkistä energiaa ei mene hukkaan, kun pieniinkin kysymyksiin ja huomioihin reagoidaan nopeasti, ja myös korjaukset tapahtuvat nopeasti. ”Tämä oli kiva projekti Karhun kanssa, olen ollut tyytyväinen,” Susanna summaa.

Niin meidänkin mielestä.

Aamun Koiton tulevaisuus

Kello alkaa olla 10:40 ja on pakko esittää viimeinen kysymys: Susanna, millaisena näet Aamun Koiton muutaman vuoden päästä? Susanna ei mieti kauaa, vastaus tulee nopeasti. ”Meillä on hirveän hyvä kattaus valtakunnallisesti, vakiintunut kirjoittajakunta, lehti on värikäs ja elävä, isojen aiheiden lisäksi alueellisuus näkyy printtilehden paikallisliitteiden sivuilla ja toivottavasti myös lehden some-kanavissa monin eri tavoin. Yhteisen identiteetin rakentamista ylläpitävää kanavaa tullaan tarvitsemaan jatkossakin, ja toivon, että sellainen pystyttäisiin Aamun Koiton avulla toteuttamaan.”

Susanna pohtii, että jossakin vaiheessa täytyy arvioida, kuinka kauan on järkevää julkaista printtilehteä. Ekologisuus täytyy huomioida, vaikka tällä hetkellä printtilehdelle on vielä tilaus. Vahva veikkaus kuitenkin on, että verkkoon lopulta siirrytään. ”Montako vuotta siihen menee, sitä en osaa sanoa.”

Tulevaisuuden Aamun Koiton avainsanana on vuorovaikutteisuus: voidaan järjestää esimerkiksi valokuvakilpailuja ja julkaista lukijoiden omaa sisältöä lehden sosiaalisen median kanavissa. Kun aletaan taas järjestää tapahtumia koronan väistyttyä, näyttäydytään paikan päällä. ”Meidän täytyy laittaa energiaa siihen, että saadaan nuoria kirkon toiminnan piiriin”, Susanna sanoo.

Lehti toivoo monipuolisia sisällöntuottajia ja varsinkin nuorten osallistuminen olisi tärkeää. Konkreettisia keinoja voivat olla esimerkiksi seurakuntalaisten ja nuorten saaminen mukaan sosiaalisen median kanavien sisällöntuotantoon. Toimituksen tavoitteena on olla aktiivisia somessa ja keskustella, ei vain tuupata sisältöjä ulos. ”Täytyy vastata huutoonsa loppuun saakka,” Susanna tiivistää lehden somestrategiaa.

Eikö somelle tyypillinen kärkäs ja kiivas kommentointityyli jännitä? ”En näe siinä eritystä haastetta. Asiat täytyy hoitaa kunnolla, kommentteihin täytyy reagoida ystävällisesti ja asiallisesti, korjata tarvittaessa vääriä luuloja. Kun hyökkäykseen ei vastaa hyökkäyksellä kilpistyy siihen asiaton keskustelu, vaikka harvassa ovat ne todella asiattomat kommentit. Meistä jokainen on Jumalan kuva, siitä pitää lähteä liikeelle.”